Kuinka en kirjoita raskaudesta ja autojen salattu alkuperä sekä tarkoitus.

Taisin uhota aiemmin, että kirjoittaisin blogiin jotain päivittäin. HAH! Ehkä kerran kuussa on realistisempi tavoite. Minun pitää kuulkaas tehdä töitäkin ja olla perheen kanssa, että en minä ehdi tänne kaiket päivät kirjoitella. Sitä paitsi on ollut niin olematonta tuo aivotoiminta koko kevään, ettei oikein mitään saa mistään irti.

Auringonpaisteen myötä on ilmeisesti myös ajattelutyö käynnistynyt uudestaan, olen myös juonut runsaasti piristäviä juomia viime aikoina.

Uhosin muuten myös sitä, että kirjoittaisin raskaudesta kun on tuo neljäs toukka tuloillaan. Söin sanani senkin suhteen, anteeksi. Totesin vaan, että sen aihealueen liiallinen ruotiminen saattaa olla vaarallista moneltakin kantilta. Ei sillä, että vaaroja pelkäisin. Ei suinkaan, pystyn tuijottamaan vaaraa sivusilmällä helposti. (Sanna, katsoin viimein sen agentti leffan joten tajuat tämän varmaan muita (kahta) lukijoita paremmin. Voiko sulkeiden sisällä muuten olla sulkeet muualla kuin matematiikan hämmentävissä kaavoissa?)

Koko raskaushomma kuitenkin on sellainen aihe, josta saa aikaan suuriakin mielenosoituksia. On silti ollut hienoa aikaa katsella mahan (lähinnä vaimoni) kasvamista ja kuvitella minkä näköinen napero sieltä sitten ulos tulee. Sen verran täytyy kyllä kuitenkin sanoa, että joillakin yksilöillä tämä raskausjuttu kyllä ampuu pahasti yli. Kyseessähän on kuitenkin melko vanha perinne, ihmiset ovat käsittääkseni lisääntyneet melkein aina. Ainakin jos historiankirjoja on seurannut. Ja jos on seurannut historiankirjoja, niin tajuaa tyhmempikin, että jotkut olisivat voineet jäädä lisääntymättä.
On kuitenkin hämmentävää huomata, että niinkin maallisesta tapahtumasta kuin ihmisen sikiämisestä on tehty valtaisa viihde ja bisnes. Televisio on täynnä mitä ihmeellisimpiä ohjelmia aihetta koskien ja ohjemien runsaasta valikoimasta voi päätellä vain sen, että kysyntää riittää. Lisäksi tuntuu, että odotusaika, synnytys ym. tuohon toimintaan liittyvä on nykyään ohjeistettu hollywoodin toimesta. Mitä saa tehdä, mitä vaatteita täytyy käyttää ja minkälaisia koruja pitää roikuttaa kaulassaan ja muuta vastaavaa. Sanoisinko, että ihan kivaa ja vähemmän harmitonta kuin esimerkiksi lemmikkieläinten pukeminen vaatteisiin, joka viittaa jonkinsortin mielenvikaan mielestäni.
Itse kuitenkin mietin aina näissä jutuissa, että mikä on tämänkin homman takana ja miksi näiän täytyy tehdä. Ja onko se nyt niin tarpeellista hömpöttää tuolla lailla. Kai se sitten on hienoa ja kivaa, mutta kai sitä vähemmälläkin kohkamisella se lapsi tulee ulos ja on ihan elinkelpoinen yksilö loppujen lopuksi. Ja jos ei ole, niin tuskin syy löytyy siitä, että nahkavekkarin vielä lodjuessa mahassa kukaan ei pitänyt äidille kekkereitä sen johdosta, että kohta poksahtaa ihmisen taimi maailmaan.

Niin. Tulipa sitten kuitenkin vähän avauduttua tästäkin jutusta ja huomenna on vihainen höösä-äiti porukka oveni takana vaatimassa päätäni vadille. No, se on huomisen murhe.

Toinen jutska mikä muuten tuli tuossa ilmi on se, että meilläkin kun on kyseessä JO neljäs (niin, voitteko kuvitella että minulla ja vaimollani on kohta neljä lasta. Omituista porukkaa ollaan kun noin monta lasta. Ennen vanhaan oli kuulkaas ihan normaalia, että lapsia saattoi olla jopa kaksitoista ja kaikki samalle äidille. Joskus myös samalle isälle.) lapsi, niin suurin huolenaihe niin tutuilla kuin hieman vähemmän tutuilla on meidän auto. Miksi, se auto on niin suunnaton asia? Ihan joka suhteessa olen tämän huomannut muutenkin, mutta tässä tapauksessa erityisesti. Aiempien muksujen tullessa kyseltiin lähinnä, että mites on mennyt odotus ja oksettaako äitiä tai isää? Onko vaatteita hankittu ja onko kaikki ok muuten? En voi puhua vaimoni puolesta, mutta yleisin kommentti minkä olen tämän nappulan odotuksen aikana kuullut menee jotakuinkin näin: "Onnea vaan perheenlisäyksen johdosta! Neljäskö se jo on? Varmaan meinasitte autoa vaihtaa?" Kiitos kysymästä odotus on ollut mukavaa aikaa ja vauva kehittyy hienosti. Äidilläkin on kaikki kunnossa ja silleen.

On se auto muutenkin kumma kapistus. Huomasin sen kuinka ihmiset arvioidaan suoraan sen perusteella, minkälaisella kiesillä työmatkansa hoitaa. Oma automme oli melko pitkään odottelemassa huoltoon menoa ja ajelimme vanhempieni kakkosautolla. Kyseessä vm. -96 Nissan Micra 1.3 (ruisku kuitenkin, ettei ihan mopo ole) väriltään pirteän vihreä. Sain melko paljon huomiota osakseni karauttaessani tuolla hirmulla paikallisen Teboilin pihaan tai oikeastaan ihan mihin vaan. Pointtina kuitenkin se, että tuo auto selvästi luokitteli minut johonkin synkkään kategoriaan autoihmisten silmissä, kun sain kuulla 1/4 tutulta huoltamon pihalle tervehdyksen sijaan kommentin:"että tollanen auto." Tuskin tunnen koko miestä! Julkeaakin tulla kommentoimaan kulkuneuvoani. Tämä episodi sai minut kuitenkin miettimään paljon ja olen lopulta tullut siihen lopputulokseen, että auto ei toimi ihmisellä minkäänlaisena luokittelun välikappaleena, mutta auto kertoo paljon alkuperäkansastaan. Ilman mitään rasisimia tai muuta syrjintää kehotan kaikkia miettimään hetkisen jotain automerkkiä ja sitä, minkälaisia ennakko-odotuksia kyseistä merkkiä kohtaan tunnetaan ja sitten mietitte sitä mistä maasta auto tulee. Huomaatte varmasti paljon yhteneväisyyksiä esimerkiksi volkkarissa ja ladassa. Volkkari on olevinaan vähän muita parempi, niinkuin herrana muille. Samoista palikoista kuitenkin väsätään itäblokista kotoisin oleva Skoda. Kai tämä jollain kierolla tavalla pätee myös saksalaisiin. Tai sitten Lada. Kukaan ei oikein luota siihen, eikä haluaisi itselleen. Silti se toimii mukisematta kovassakin pakkasessa, kuhan vaan on pakkasnesteet kohdallaan. Eikö tämä nyt ole lähes jokaisen suomalaisen käsitys venäläisistä!? Voi tietysti olla, että olen yksin ajatusteni kanssa ja saan vielä huutia. Siitäkin huolimatta mukavaa kevään jatketta!

Hipelöikää toisianne!

- Sami Äs