lauantai 5. helmikuuta 2011

Superrikollisten työpaikkailmoitukset ja maailmanvalloituksen piilokustannukset.

Hei taas.

Olen viettänyt melkoisen tovin hiljaisempaa elämää tämän blogin kanssa. Monet tuhansista lukijoistani ovat jo varmasti ennättäneet huokaista helpotuksesta, kun elämää ei enää pilaa hieman katkeroitunut varhaiskeski-ikäinen savolaismies joutavilla höpötyksillään. No, nyt kun olette huokaisseet, niin vetäkääpä ilmaa keuhkoihinne, koska seuraavaan huokaukseen saattaa olla aikaa. Olen vakaasti päättänyt aloittaa jälleen tämän mainion julkaisuvälineen käytön ja aseenani minulla on repullinen uusia latteuksia ja elämän ihmeitä.

SubTv on jälleen lähtenyt pyörittämään kaksikymmentä vuotta sitten loppuun kuluneita 007-elokuvia. Näillä elokuvilla on oma katsojakuntansa, joka vuodesta toiseen jaksaa katsoa Bondina toimivien konkareiden naisten kaatoa ja miesten tainnuttamista judoiskuilla. *tirsk* (KAIKKI tietää, että judo on kuin painia, mutta ei homolla tavalla. Ja judossa ei siis lyödä.) No satuin kuitenkin katsomaan Elät vain kahdesti-leffaa ja kaiken sen myskin tuoksuisen ajojahdin keskellä huomasin, kuinka suuri joukko apureita (engl. Henchmen) superrikollisella on.

Tästä heräsi kysymys. Kuinka se superrikollinen on saanut rekrytoitua noin suuren määrän apureita? Olen itse työskennellyt soittolan esimiehenä ja siihenkin työhön (puhelinmyynti) oli äärettömän vaikeaa saada hyviä työntekijöitä, niin kuinka sitten superroiston (käytän jatkossa lyhennettä SR) apuriksi ilkeisiin juoniin.
Pitääkö SR tietyin väliajoin infotilaisuuksia paikallisessa työnvälitystoimistossa aiheena "Mahdollisuudet menestyä vaihtoehtoammatissa - uravalintana ilkeä apuri." Vai ilmoitetaanko työpaikoista paikallislehdissä ja markettien seinillä tyyliin:

"Otetaan palvelukseen apumies tai ilkeä apuri kansainväliseen rikollisjärjestöön.
Olemme työhömme vakavasti suhtautuva ja vakavarainen toimija ja haemme palvelukseemme tällä hetkellä 3000 apumiestä maailmanvalloitusaikeisiin.
Työtehtävät vaihtelevat pahaenteisen kuuloisesta puhelinäänestä aina haiden, joilla on laserase kiinnitettynä päähän, ruokkijaksi.
Tarjoamme kilpailukykyisen palkan työtehtävän mukaan ja rennon työporukan.
Luontaisetuina työterveyshuolto ja salaisen piilopaikan kuntosalin käyttömahdollisuus.
Työtehtäviin koulutetaan, koulutus työsuhteen alussa on palkatonta.
Osa työtehtävistä pitää sisällään melko todennäköisen kuolemanriskin. Leskistä pidetään huolta."

Varmaan siellä SR:n päämajassa on kokoajan hirveä kuhina käymässä, että kuinka saadaan lisää porukkaa meille, kun vaihtuvuus on karmea. Konsultteja on joka lähtöön neuvomassa ja headhunter firmoja käytetään, kun tarvitaan rivimiestä parempi tyyppi suunnittelemaan kataluuksia.

Eikä varmasti ole ilmaista tuollaisen porukan ylläpitäminen. Jos on varaa rakennuttaa ohjussiilo japaniin kraaterin sisään, niin pitäähän sinne pystyä kustantamaan henkilökunta ja tarvikkeet ym. Nopealla silmäyksellä kun katsoin ruutua, niin äkkiä pystyi päättelemään yhden hallin työntekijämääräksi helposti n. 500 miestä (tai naista, tasa-arvon vuoksi. Naisetkin osaavat olla ilkeitä.) Ja tuo määrä on varmasti vain murto-osa koko porukasta. Kaikille pitää tietysti maksaa palkka ja eihän apumiehet ole mitään ilman yhteensointuvia työhaalareita.

Tuollaisen porukan ruokkiminen käy myös varmasti kukkaron päälle, elleivät sitten käy päivällä kotona syömässä ruokatunnilla jos asuvat pyöräilymatkan päässä salaisesta piilopaikasta. Kallista on maailmanvalloitus, kun kaikki maksaa.

SR (muistat varmaan, että päätin käyttää superrikollisesta lyhennettä SR) ovat myös varsin pröystäilevää porukkaa ja tässä olisi kyllä selkeä säästön paikka, niin kustannuksia voisi siirtää henkilökunnan hyvinvointiin. Arvotaidetta seinillä ja design huonekaluja kallioon hakatun arvolukaalin mööbeleinä. Yleensä näillä SR:lla on vielä joku omituinen lemmikki tai useampi, tavallaan korostamassa sitä kieroutta tai eksentrisyyttä. Joku omituinen kissa tai altaallinen tappajamursuja jne. Halvemmalla pääsisi jos hankkisi kalusteet IKEAsta, sisustustaulut puolalaiselta opiskelijalta, joka myy itse piirtämiään lyijykynätöitä ja lemmikiksi vaikka kultainen noutaja. Ja jos haluaa, niin sen kultaisen noutajan voisi opettaa käskystä näyttämään hampaansa, niin olisi katu-uskottavampi. Paljosta voisi tinkiä, niin ei tarvitsisi olla niidenkään roistojen aina vaatimassa lunnaita, kun on omat rahat taas loppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti